Hyppää sisältöön

Demokratiaa ja tienraivausta Nepalissa

[Timo Kuronen]  Kirkaana päivänä Nepalin Kathmanduun laskeutuvasta lentokoneesta näkee uskomattoman hienon Himalajan vuoristosilhuetin, mutta myös pääkaupungin laakson yllä leijuvan saastepilven. Kathmandussa autot seisovat ruuhkissa ja autoistumisen vuoksi ilmaa puhdistavia suuria puita kaadetaan kehätien leventämisen alta. Puita raivataan teiden alta muuallakin: viime vuosina Nepalin maaseudulla on nähty hurja lisäys teiden rakentamisessa usein jyrkkiin rinteisiin, pitkälti ilman mitään ympäristöarviointeja. Näin pahoja maisema-arpia ja maanvyöryjä eri puolilla Nepalia seurantamatkallani Siemenpuun tukemiin hankkeisiin marraskuussa 2019.

Kuulemani mukaan tienrakennus liittyy Nepalin vuoden 2015 perustuslain pohjalta tehtyyn hallinnon hajauttamiseen, eli suuremman päätösvallan antamiseen erityisesti kunnille ja maakunnille. Kunta- ja kyläpäättäjät ovatkin alkaneet käyttää saamiaan budjetteja tieyhteyksien rakentamiseen äänestäjien ja kauppapaikkojen välille. Monsuunisateet ja vuoristo ovat kuitenkin teille myrkkyä: esimerkiksi Karnali-joen varren valtatie Surkhetin ja Manma Bazarin välillä Länsi-Nepalissa oli sadekauden maanvyöryjen jäljiltä kynnettyä perunapeltoa vielä kuukausien kuluttua.

Patikoidessani HuRENDEC-järjestön edustajien kanssa kohti Suvakalikan kunnan kyliä, kaivinkoneen jyrkässä rinteessä vyöryttämät kivenmurikat olisivat sattuessaan voineet aiheuttaa melkoisen tällin. Vajaan kahden kilometrin korkeudessa olevaan Suvakalikaan ei pääse nykyään autolla, mutta mietin, onko autotie tarpeeseenkaan, sillä ihmisten elämä, asujaimistot ja viljelmät näyttävät olevan hyvin sopeutuneita rinteiden olosuhteisiin. Siemenpuun ja EKOenergian ilmastorahaston tukemassa hankkeessa aurinkosähköistetään 200 kotitaloutta, mutta HuRENDEC ja kunta suunnittelevat aurinkopienverkon laajennusta moninkertaiseksi. Aurinkopaneelit ja akut vakuutettiin kannettavan paikalle käsi- ja jalkavoimin. Hankkeella vähennetään muun muassa metsäkatoa ja savuhaitoista johtuvia terveysongelmia sekä parannetaan koululaisten oppimistuloksia. Suvakalikassa tehtiin Aurinkosähköllä elämänlaatua -video FEE Suomen kanssa toteutettavaan globaalikasvatushankkeeseen.

Naisten asema paranemassa

Takaisin hallinnon hajauttamiseen. Britannian kehitystutkimusinstituutin IDS:n tutkijan viimevuotisessa artikkelissa huomautetaan, että maailmalla harvoin nähdään niin nopeaa poliittisen järjestelmän muutosta, mikä Nepalissa on tapahtunut yhdessä vuosikymmenessä perustuslaillisen monarkian ja sisällissodan jälkeen. Federalismin periaatteen pohjalta laaditun perustuslain teko vei tosin useita vuosia, mutta sen hyväksymisen jälkeen Nepalissa on pidetty jo kolmet eri paikallis- ja aluetason vaalit. Syyskuussa 2017 äänestäjät valitsivat omien kyliensä tai kaupunginosiensa (ward) edustajat – kunkin wardin viidestä edustajasta kahden on oltava naisia.

Kiintiöiden vuoksi naisten määrä kylä-, kunta-, maakunta- ja kansallisissa parlamenteissa on lisääntynyt huomattavasti, mutta varsinkin maaseudulla vanhojen kyläpäälliköiden asema on edelleen vahva. Naiset, dalitit ja etniset vähemmistöt joutuvat usein syrjäytetyiksi, sillä kaikkia asioita ei edes viedä kuntien ja kylien demokraattisen päätöksenteon areenoille.

Sain seurata kunnallista asioidenkäsittelyä Terailla Rautahatin piirikunnassa, missä Siemenpuun tukemassa hankkeessa vahvistetaan naisten aktiivisuutta ja johtajuutta ruoka- ja maaoikeuksiin liittyen. HIMAWANTI-järjestön tuella sadat maattomat dalit-naiset ovat parantaneet perheidensä ruokaomavaraisuutta perustamalla vihannestarhoja isoilta maanomistajilta vuokraamilleen pelloille. Nyt naisten osuuskunnat aikovat vaikuttaa enemmän paikalliseen ja kunnalliseen päätöksentekoon; näinkin yhden voimaantuneista dalit-naisista puhuvan vakuuttavasti Phatuwa Bijayapurin kunnan virkamiehille maatalousneuvonnan ja maaoikeuksien saamisen puolesta.

Ruokaosuuskunnan dalit-naisia Etelä-Nepalin Rautahatissa (Kuva: Timo Kuronen /Siemenpuu)

Naisten äänet kuuluivat hyvin myös vierailuillani kahden muun Siemenpuun tukeman hankkeen kylissä. Kavren piirikunnan Khani Kholan kunnassa Siemenpuun ja EKOenergian ilmastorahaston tukema kylän sähköistys pikovesivoimalla on vähentänyt naisten työtaakkaa polttopuiden keräämisessä ja viljojen käsittelyssä, sillä viljat voidaan jauhaa nyt omassa kylässä. Lisäksi hankkeessa on annettu koulutusta mm. ompelijan, puusepän ja kanankasvattajan mikroyrittäjyyteen. Kumppanijärjestömme Center for Rural Technology, Nepal on tehnyt videon hankkeen tuloksista.   

Useamman piirikunnan alueella toteutettavassa hankkeessaan SADED-Nepal pyrkii puolestaan nostamaan esiin maatalouden monimuotoisuuden ylläpidon tarpeellisuuden ja mahdollisuudet erityisesti naisviljelijöiden parissa ja toimeentulon lähteenä sekä vähentämään nuorten muuttoa työn perässä kaupunkeihin ja ulkomaille.

Mutkia järjestöjen tiellä?

Kansalaisyhteiskunnan toimintaympäristö puhuttaa Nepalissa. Tapaamieni paikallisten järjestöjen mukaan järjestöjen vuotuiset rekisteröintiprosessit ovat työläitä ja vievät voimavaroja muulta työltä. Myös maassa olevien kansainvälisten järjestöjen näkemys on, että Nepalin hallituksen ote on tiukentumassa maan uuden kansainvälisen kehitysyhteistyöpolitiikan myötä. Hankkeiden on oltava maan viralliseen kehityslinjan mukaisia ja ihmisoikeuksiin liittyvää työtä karsastetaan. Huolta on esimerkiksi siitä, että jos INGO-järjestöjen rekisteröintiasiat siirtyvät sisäministeriölle, niiden määrä Nepalissa saattaa pudota nykyisestä noin 200:sta vain muutamaan tusinaan.

Positiivisena asiana järjestöt puolestaan näkevät sen, että päätöksenteon ja rahankäytön hajauttaminen hallinnon alemmille tasoille on tehnyt kunnista hyviä hankekumppaneita järjestöille, koska kunnilla on kova tarve saada järjestöillä olevaa osaamista alueen asukkaiden olojen parantamiseksi. Muutoinkin, kuin tieyhteyksien rakentamiseksi.

Vuoden 2015 tuhoisan maanjäristyksen jäljet ovat vielä monin paikoin näkyvissä, mutta nepalilaisilla on kova halu mennä eteenpäin. Kalikotin vuortenrinteillä opin kuitenkin sen, että maanjäristykset eivät tuhoa vain ihmisten rakentamaa, vaan muuttavat myös luonnonoloja. Ne voivat muuttaa esimerkiksi pohjavesien ja jokien virtaamaa, eli lähteet tai muut vesivarat, joihin kyläläiset ovat nojanneet, saattavat “kadota” ja purot ilmestyä jonnekin aivan muualle. Vedenkin tiet ovat mutkaisia.

***

Juuri tällä hetkellä Nepalissa vieraillaan Siemenpuun ja muiden erityissäätiöitten yhteisen evaluaation tiimoilta. Maassa on myös juuri alkanut kolme uutta Siemenpuun tukemaa metsäyhteisöjen biokulttuurisiin oikeuksiin liittyvää hanketta yhdessä REF, WATCH ja FECOFUN -järjestöjen kanssa.

***

Timo Kuronen, 6.3.2020
Kirjoittaja on Siemenpuu-säätiön viestintä- ja ohjelmakoordinaattori

Artikkelikuva: Suvakalikan kyliä ja viljelmiä Länsi-Nepalin Kalikotissa (Kuva: Timo Kuronen /Siemenpuu)

Tilaa uutiskirje

Tilaa uutiskirjeemme ja saat meiltä uutisemme 4 kertaa vuodessa sähköpostiisi. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

    Tilaan uutiskirjeen ja hyväksyn tietojeni käsittelyn kuten tietosuojaselosteessa kuvattu.