Malin tasavalta - katsaus Länsi-Afrikan maahan

Mali on Länsi-Afrikassa sijaitseva sisämaa, joka on yksi Afrikan köyhimmistä johtuen siitä, että maasta suurin osa on Saharan autiomaata. Kuivuus on siis tavallista. Mali on myös Afrikan rauhallisimpia maita. Maa demokratisoitui kansannousun ja vallankaappauksen jälkeen vuonna 1991. Nykyinen presidentti on entinen kenraali Amadou Toumani Touré.

Lähes neljä kertaa Suomen kokoinen Mali sijaitsee Länsi-Afrikan sisämaassa. Malin monet kasvot näyttäytyvät matkatessa etelän subtropiikista, Niger-joen kastelemien vehreiden viljelysten keskeltä pohjoisen lähes sateettomille Saharan tasangoille. Arvatenkin etelässä asuu valtaosa väestöstä, josta suuri osa kuuluu bambaroiden (mandit) etniseen ryhmään. Pohjoisessa Saharan alueella asuu paimentolaiselämää viettäviä tuaregeja.

Malilla on pitkä historia. Se oli kuuluisa korkeakulttuuri, Malin kuningaskunta 1200-1600 luvuilla. Ranska valloitti Malin 1880 ja siirtomaavalta päättyi 1960, jolloin Mali itsenäistyi. Itsenäisyyspäivää juhlitaan 22. syyskuuta.

Maan kehittyminen on ollut suhteellisen rauhanomaista, sillä alueen etniset ryhmät ovat pitkään eläneet sopuisasti yhdessä. Malin pääväestö ovat mandet (50 %), joihin kuluu suurin ryhmä bambarat. Paimentolaiselämää viettävät peul-kansa (17 %) ja tuaregit (10 %) ovat tunnettuja vähemmistöjä. Perinteisesti ammatit ovat liittyneet etnisiin ryhmiin: bambarat ja dogonit ovat olleet maanviljelijöitä, peulit ja tuaregit karjankasvattajia ja bozot kalastajia. Eri etnisten ryhmien ja ammattien välillä on vallinnut harmonia ja työnjako, jota kutsutaan nimellä aire culturelle, kulttuurialue. Lisäksi malilaisilla on erityinen tapa häivyttää konflikteja. Niin kutsuttu sinankuya tarkoittaa hyväntahtoista vitsailua tiettyjen sukujen ja etnisten ryhmien välillä.


Malilainen minareetti Bamakossa

Maan väestöstä 90 prosenttia on muslimeja, kristittyjä on vain prosentti huolimatta ranskalaisten ahkerasta käännytystyöstä siirtomaa-aikana.

Siemenpuu toimii Sikassossa

Valtaosa malilaisista työskentelee maanviljelyksen parissa. Yleisimpiä viljelyskasveja ovat riisi, hirssi, durra, puuvilla ja maapähkinät. Mali tuottaa myös paljon mangoja ja karjaa sekä teollisuuden puolella suolaa, tekstiilejä, kultaa ja mineraaleja. Päävientituote ja talouden moottori on kuitenkin puuvilla. Tosin puuvillan hinnan romahdettua vuonna 2005 Malissa on pyritty monipuolistamaan vientiä ja siirtymään osittain muihin viljelykasveihin.


Naisia puuvillapellolla. Kuva: Heidi Leino

Mali on maailman köyhimpiin kuuluva kehitysmaa, joka on hyvin riippuvainen kansainvälisestä avusta. Maa saa avustusta muun muassa Kansainväliseltä valuuttarahastolta IMF:ltä, Maailmanpankilta, Afrikan kehityspankilta, Arabien sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen rahastolta sekä Euroopan unionilta. Lisäksi monilla mailla on kahdenvälistä yhteistyötä Malin kanssa. IMF ja Maailmanpankki ovat vaatineet Malin hallitusta yksityistämään valtion omistamia liikelaitoksia, vähentämään valtion työntekijöitä ja devalvoimaan valuuttansa. Seuraukset ovat olleet ristiriitaiset. Malin bruttokansantuote on kuitenkin ollut viime aikoina nousussa.


Suurimmat kaupungit ovat pääkaupunki Bamako, Sikasso, Mopti, Koutiala ja Kayes Ndi. Monet tärkeistä kaupungeista on perustettu jo ennen siirtomaa-aikaa ja ne sijaitsevat Niger- tai Senegal-joen varressa. Pääkaupunki Bamako on kasvanut uskomattoman nopeasti: neljässä vuosikymmenessä 100 000 asukkaan kaupungista miljoonakaupungiksi ihmisten hakeutuessa työmahdollisuuksien lähelle. Edelleen kuitenkin valtaosa väestöstä asuu maaseudulla. Malin väkiluku on reilu 12 miljoonaa.

 
Malin pääkaupunki Bamako kasvoi neljässä vuosikymmenessä 100 000 asukkaan kaupungista miljoonakaupungiksi.

Mali itsenäistyi 22. syyskuuta 1960, minkä jälkeen maassa vallitsi ensin Modibo Keitan sosialistisiin ideoihin perustuva diktatuuri, ja vuodesta 1968 luutnantti Moussa Traorén sotilasdiktatuuri. Vuonna 1992 järjestettiin ensimmäiset vapaat vaalit. Malin nykyinen presidentti on entinen kenraali Amadou T. Touré. Hänet valittiin uudelle viisivuotiskaudelle vuonna 2007. Nykyisen hallituksen päätavoitteena on toteuttaa kunnianhimoista köyhyydenvähennysohjelmaa ja edistää turvallisuutta maan pohjoisosissa, jossa on ollut yhteenottoja tuaregikapinallisten ja sotilaiden välillä.



Malilaiseen perhe-elämään kuuluu yleensä monta vaimoa ja paljon lapsia. Malilaiset naiset saavat keskimäärin 6,5 lasta naista kohti. Valitettavasti lähes joka viides lapsi kuitenkin kuolee ennen viidettä ikävuotta, sillä terveydenhuollossa on vakavia puutteita. Malilaiset naiset osallistuvat maataloustöihin sekä myyvät ruokaa. Vanhemmilla naisilla on enemmän vapauksia esimerkiksi kaupankäyntiin kuin hedelmällisessä iässä olevilla naisilla. Naisten epäoikeudenmukainen kohtelu ilmenee muun muassa perintöoikeuksien puuttumisessa sekä hyvin yleisessä perinteessä ympärileikata nuoret tytöt. Yleensä perheen mies rakentaa jokaiselle vaimolleen oman talon. Tyypillinen malilainen asumus on savesta rakennettu, vaikkakin länsimaiset materiaalit yleistyvät.

Malin virallinen kieli on ranska, jota käytetään hallinnossa, opetuksessa ja mediassa. Suurin osa malilaisista ei kuitenkaan osaa ranskaa, mutta he osaavat monia paikallisia kieliä. Yleisimmäksi paikalliseksi kieleksi on muodostunut bambara, jota puhuu noin 80 % malilaisista.

 Lähteet:
-Geographica. Suuri maailmankartasto. 2003. Könemann.
-Malin hallituksen internetsivut: http://www.primature.gov.ml
-OECD African economic outlook. Mali country study. 2008. Saatavilla sähköisesti: http://www.oecd.org
-Culture of Mali. Rosa de Jorio. http://www.everyculture.com

Sikasson lääni

Sikasson lääni on Malin eteläisin ja siellä on rikkaimmat luonnonvarat, mm runsaimmat metsät ja maaperässä rikkaat mineraalit, kuten kultaa.

Sikasson metsät

Malin koko metsäpinta-ala on 13 250 000 hehtaaria, mutta vuosittainen metsäkato on 106 000 hehtaaria, 0,8 % metsien kokonaispinta-alasta (PNUD 1998). Sikasson läänissä on yli puolet Malin metsävaroista. Sen pinta-ala on 15 375 neliökilometriä ja asukkaita on nykyään nopean väestökasvun vuoksi jo 2 131 199 henkilöä. Piirikunnassa on 25 metsiensuojelualuetta, yhteensä 379 788,78 hehtaaria. Tämä on 5 % läänin pinta-alasta. Se ei vielä turvaa alueen ekologian säilymistä. Normien mukaan 10 % pinta-alasta tulisi olla suojelualuetta, mikä merkitsisi yli 1,5 miljoonan hehtaarin suojelualuetta Sikasson läänissä. Suojelun arvoisia metsiä uhkaa eritoten maatalous, joka aiheuttaa paineita metsille. Suurimmat ongelma ovat maatalouskemikaaleja käyttävä puuvillanviljely ja kullankaivuu.