Milja Viidan videoteoksessa matkittavien uhanalaisten lintujen esittely

Valkoselkätikka

Valkoselkätikka on äärimmäisen uhanalainen. Suomessa onkin toteutettu erityinen valkoselkätikan suojeluohjelma pesimäreviirien suojelemiseksi. Valkoselkätikka asustelee samoilla asuinsijoilla ympäri vuoden. Vanhat lehtimetsät ovat sen ominta elinympäristöä. Reviirillä on oltava myös runsaasti lahoa lehtipuuta. Suomen pesimäkanta on noin 200 paria.

Valkoselkätikka on kirjava ja aavistuksen yleistä käpytikkaa suurempi ja varsin piilotteleva tikkalaji. Harjaantumaton korva ei osaa erottaa sen pitkää kevätrummutusta muista tikoista, ja sävyltään pehmeämpi tjyk-äänikin jää helposti noteeraamatta.

Valkoselkätikka merkitsee reviirinsä kaivertamalla lajityypillisiä siistejä suppiloita lehtipuiden alaosiin. Juuri ne kertovat lajin suojelutyötä tekeville, että reviiri on asuttu.

Valkoselkätikka on myös Päijät-Hämeen maakuntalintu.

Haarahaukka

Haarahaukka on Suomessa hyvin harvinainen järvin kirjovien metsäalueiden pesimälintu. Tätä erittäin uhanalaista haukkalajia pesii Suomessa vain kymmenkunta paria. Monin paikoin ulkomailla haarahaukka on sen sijaan jopa tavanomaisin vastaan tuleva petolintu, joiden on raportoitu mm. napanneen golf-kentällä lyötyjä palloja ilmasta ajankuluksi.

Haarahaukka on hyvin pitkäsiipinen, minkä vuoksi se vaikuttaa lennossa selvästi suuremmalta kuin istuessaan. Väriltään se on varsin tasaisen ruskea. Pyrstön lovipäisyys ja tapa liikuttaa pyrstöä aktiivisesti lennon aikana ovat lajityypillisiä, ja ne paljastavat kiikaroijalle, mistä lajista on kyse.

Haarahaukka on muuttolintu, joka talvehtii trooppisessa Afrikassa ja Lähi-idässä. Sen ääni on väräjävä, valittava kiljunta. Haarahaukka syö sekä eläviä että kuolleita kaloja ja monenlaisia pikkueläimiä sekä hyönteisiä. Sille kelpaavat myös haaskat ja jätteet, minkä vuoksi lajia näkee ulkomailla yleisesti myös kaatopaikoilla.

Muuttohaukka

Muuttohaukka on Suomessa erittäin uhanalainen. Sen pesimäkanta on edelleen pieni verrattuna puolen vuosisadan takaiseen tilanteeseen. Silloin se, ravintoverkon huippupetona, kärsi ympäristömyrkyistä, kuten DDT:stä, ja pesimäkanta romahti kaikkialla. Sittemmin ympäristömyrkkyjen käytön vähenemisen ansiosta pesimäkanta on hitaasti kasvanut. Nykykannaksi arvioidaan 250–270 paria.

Muuttohaukka on upea voimakasrakenteinen ja teräväsiipinen jalohaukka, joka lentää voimakkain siiveniskuin ja on erittäin tehokas saalistaja. Muuttohaukan ravinto koostuu yksinomaan linnuista, joita se nappaa taidokkaasti suoraan lennosta. Syöksynopeuden sanotaan nousevan jopa 300 kilometriin tunnissa. Linnun syöksyessä kuuluu lentonopeuden aiheuttama voimakas suhina.

Vaikka linnun ulkonäkö on ylväs ja upea, sen ääntä voi tuskin kukaan kokea kauniiksi. Muuttohaukka ääntelee lähinnä vain pesimäpaikan läheisyydessä, missä kaikuu kova ja karhea ”krä-krä-krä…”.

Suomessa muuttohaukat pesivät pääosin pohjoisen avosoilla, mihin se kaivaa pesäkuopan jaloillaan kuopimalla.

Muuttohaukka on nimensä mukaisesti muuttolintu, joka talvehtii Länsi- ja Lounais-Euroopassa sekä Pohjois-Afrikassa.

Pikkutikka

Uhanalainen, vaarantunut, pikkutikka on nimensä mukaisesti tikaksi pieni. Se on vain hieman talitiaista suurempi. Koko onkin mustavalkoisen pikkutikan paras tuntomerkki. Pikkutikan olemassaolon paljastaa usein sen kimittävä ”kii-kii-kii-kii…” laulu, jonka voi kuulla lähes vuoden ympäri.

Pikkutikka on useiden muiden eliöiden tapaan riippuvainen lahosta lehtipuusta. Kanta on pysynyt jo vuosia varsin vakaana 5000 parin tienoilla. Pikkutikka on paikkalintu, joka asustaa samalla alueella ympäri vuoden. Sen voi nähdä lintujen talviruokinnalla, vaikka se ei ole niihin yleisesti erityisen mieltynyt, vaan etsii mieluummin ravintoa myös talvella hakkaamalla vahvalla nokallaan lahoja lehtipuita ja niiden oksia.

Käenpiika

Käen piika on erikoisen näköinen ruskean ja harmaan kirjava ja piilotteleva lähinnä muurahaisilla ja niiden munilla herkutteleva pienehkö tikkalintu. Sen ääni on yksitoikkoinen valittava piipityssarja ”pii-pii-pii-pii…”

Kannan voimakkaan vähenemisen vuoksi laji on luokiteltu uhanalaiseksi, vaarantuneeksi. Suomen pesimäkanta on alle 10 000 paria. Käenpiika on muuttolintu, joka viettää talven trooppisessa Afrikassa.

Voimakkaasti vähentynyt käenpiika on monessa suhteessa erikoinen lintu. Se on tikka, mutta ei osaa muiden tikkojen tapaan kovertaa pesäkoloa. Sille on ominaista, että se valtaa useamman pesäkolon tai pöntön ennen kuin päättää, missä rupeaa pesimään. Valtaamistaan pöntöistä se heittää edellisen asukkaan munat ja pesäainekset ulos ja saattaa sitten todeta, ettei paikka kelpaakaan ja tekee saman siivoustyön seuraavassa kolossa.

Mikäli ihminen tai muu peto yllättää käenpiian pöntöstä, se pysyy muuten paikallaan, mutta pyörittää päätään ja pitkää kaulaansa ja sihisee käärmeen tavoin ja pyrkii täten hämäämään saalistajan.

Tiltaltti

Tiltaltti on luokiteltu uhanalaiseksi, vaarantuneeksi, tiltalttikantojamme 1990-luvun lopulla kohdanneen romahduksen vuoksi. Laji on sittemmin runsastunut, eikä sitä ensi vuonna seuraavassa uhanalaisuustarkastelussa todennäköisesti enää luokitella uhanalaiseksi.

Tiltaltti on pieni vihertävänharmaa, vaaleavatsainen varsin mitäänsanomattoman näköinen pikkulintu. Sen ääni on sen sijaan helppo tuntea, ja äänensä vuoksi se onkin suomalaisten paljon paremmin tuntema kuin monet sitä runsaammat pikkulinnut. Tiltaltti tiputtelee omaa nimeään toistaen ”til-talt, til-talt-talt”. Kansa on antanut tiltaltille monenlaisia lempinimiä esimerkiksi oluentiputtaja ja tynnyrlintu.

Tiltaltti on pääosin hyönteisiä ja hämähäkkejä syövä muuttolintu, joka talvehtii trooppisessa Afrikassa ja Välimeren maissa.

Sinipyrstö

Sinipyrstö on monille lintuharrastajille tarunomainen taigan lintu, joka hyväksyy pesimäympäristökseen vain parhaat, koskemattomat vaaranrinteiden kuusimetsät. Se esiintyy korostetusti luonnonsuojelualueilla, ja on Kaakkois-Aasiassa talvehtiva muuttolintu. Vuosittainen pesimäkantamme vaihtelee 50 parista 500 pariin.

Sinipyrstö on pienehkö ja suurisilmäinen kaunis pikkulintu. Erityisesti vanha selkäpuolelta sininen koiras on upea ilmestys. Sinipyrstön laulu on lyhyt ja kirkas, mutta aavistuksen surumielinen säe.

Laji tuskin kuuluisi Suomen pesimälinnustoon ilman Pohjois- ja Itä-Suomessa toteutettua metsiensuojelua. Se onkin aito esimerkki metsiensuojelun merkityksestä luonnon monimuotoisuudelle. Tehometsätalousmetsässä sinipyrstö ei selviä.

Kenian linnut:

Sokoke Scops Owl
Sokoke Pipit
Amani Sunbird
East Coast Akalat
Buff-spotted Flufftail
Forest Batis
Four coloured bush shrike¨
Tropical boubou
Eastern Nicator

Esittelyjen lähde: Birdlife Suomi