Linnunlaulun kotiinpaluu -videotaideteos Return of Birdsong from Milja Viita on Vimeo.
- Koskettava kannanotto metsien monimuotoisuuden puolesta -
Katso teoksen lyhennetty, yksikanavainen nettiversio:
Siemenpuu-säätiö järjesti alkuvuodesta 2009 yhteistyössä taiteilijajärjestö Muu ry:n kanssa metsäaiheisen ideahaun taiteilijoille. Toteutettavaksi työksi Siemenpuu valitsi Milja Viidan Linnunlaulun kotiinpaluu -videoteoksen.
Milja Viidan teoksessa lapset matkivat uhanalaisten metsälintujen ääntelyä luonnonmetsissä, hakkuualueilla ja puuistutuksilla; lintujen luontaisissa elinympäristöissä tai jo kadonneissa sellaisissa.
Siemenpuu-säätiö haluaa teoksen avulla herätellä yleisöä ihmisten toiminnan ja valintojen vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen Suomessa ja kehitysmaissa.
Linnunlaulun kotiinpaluu -teos sai ensi-iltansa täysimittaisena (17 min.), neljälle kankaalle projisoituna versiona 21.9.2009 Narinkkatorilla Helsingissä. Samalla vietettiin Suomessa ensimmäistä kertaa Kansainvälistä puupeltojen vastaista päivää.
Teosta esitettiin lisäksi tiedeskus Heurekassa Vantaalla 17-18.10. Siellä yleisö piirsi ja kirjoitti viestejä metsien monimuotoisuuden tärkeydestä maailman metsäpäättäjille, jotka kokoontuivat samana viikonloppuna Argentiinassa. Viestit toimitettiin Suomen maa- ja metsätalousministeriön edustajana kokoukseen osallistuneelle Taina Veltheimille. Lue viestit tästä (pdf-dokumentti, 10 Mt)!
--
Taiteilija Milja Viidan kirje teoksen yleisölle:
Siemenpuu-säätiö järjesti alkuvuodesta 2009 yhteistyössä Muu ry:n kanssa metsäaiheisen ideahaun MUU:n jäsentaiteilijoille. Toteutettavaksi työksi Siemenpuu valitsi ehdottamani Linnunlaulun kotiinpaluu -videoteoksen, jonka keskeisenä ideana on lintuja imitoivat lapset.
Olin aiemminkin työskennellyt lintuimitaattoreiden kanssa, mm. aiemmalla Afrikan matkallani Beninissä talvella 2008. Materiaali on kuitenkin jäänyt hautumaan, kun en ole tiennyt miten olisin materiaalia työstänyt eteenpäin, missä muodossa niitä esittänyt. Halusin kuitenkin työskennellä nyt tämän projektin tiimoilla lasten kanssa, koska koen että ympäristöasioissa nimenomaan lapset ovat se kohde, jonka kanssa tulisi tehdä yhteistyötä, lisäksi lapset ovat teosidean kannalta olennainen elementti, koska lintujen katoaminen koskettaa ehkä heitä juuri eniten.
Teoksessa lapset matkivat uhanalaisten metsälintujen ääntelyä luonnonmetsissä, hakkuualueilla ja puuistutuksilla; lintujen luontaisissa elinympäristöissä tai jo kadonneissa sellaisissa. Monipuolisen metsäympäristön kaventuessa tulevat sukupolvet eivät ehkä tule ikinä kuulemaan teoksessa matkittavia lintuja.
Teoksen esittämisen myötä lapsilla on mahdollisuus kuulla ääniä edes jäljiteltyinä, mutta he myös laulullaan ehkä houkuttelevat lintuja takaisin. Kuvauksissa houkuttelimmekin tiltaltin lähipuuhun, eli joskus saimme hetkeksi todellisen linnunlaulun palautettua. Vaikka teoksen sanoma on vakava, halusin kuitenkin mukaan pienen toivonpilkahduksen. Koen että lasten läsnäolo luo toiveikkuutta.
Teoksen kaikki materiaali on kuvattu kevään ja kesän 2009 aikana, keväällä Suomessa Karkkilan, Karjalohjan ja Lohjan metsissä, heinäkuussa Kenian rannikolla Watamussa Malindin ja Mombasan välissä sijaitsevassa Arabuko Sokoke metsässä ja sen lähiympäristössä.
Arabuko Sokekessa on kolmea eri metsätyyppiä (sekametsä, Brachystegia ja Cynometra) ja sen reunalla sijaitsee Gede-metsätutkimuslaitos, jonka alueella on mm. eykalyptus -viljelmiä eri alalajeja, erilaisia viljelmiä aasialaista bambua ja casuarina-pajua. Teoksessa on mukana näitä kolmea em. puulajia monimuotoisen luonnonmetsän ja hakkuuaukean lisäksi. Näemme myös miltä näyttää Midan suistoalueella, jossa kasvaa hyvin hidaskasvuista ja sitkeää mangrove-puuta.
Kuvattavat lapset ovat olleet Midan peruskoulusta joka on noin neljänsadan oppilaan julkinen koulu. Sillä on omaa viljelysmaata ja oma kaivo. Koulu sijaitsee em. suiston läheisyydessä, josta se on saanut nimensä. Koulun lapset myös osallistuvat luonnonsuojeluprojekteihin, mm. istuttamalla uusia mangrove-puita salakaadettujen tilalle. Koulussa opetuskieli on englanti ja lapset pukeutuvat oranssi-sinisiin koulupukuihin. Koulutaival aloitetaan 4-vuotiaana jolloin on tarkoitus oppia ensisijaisesti englantia.
Kuvauspaikkakuntia Suomessa ovat olleet Karkkila, Lohja ja Karjalohja. Kuvausympäristöinä Karkalin luonnonlehto, yksityismailla sijaitseva hakkuuvalmis mäntyistutus, vanhan kuusiviljelmän ja hakkuuaukean heinittynyt reunama, avoin metsähakkuualue ja nuori koivikkoviljelmä vanhalla hakkuualueella.
Lapsia on osallistunut kuvauksiin seuraavista kouluista: Karkkilan Haukkamäen koulu, esikouluryhmä Pikkuhaukat, Tuorilan koulu, Ahmoon koulu ja Karjalohjan ala-aste. Lisäksi yksi päiväkotiryhmä Haapalan päiväkodista Karkkilasta, mutta myös pienempiä vapaita lapsiryhmiä on ollut mukana.
Kaikki kuvattu materiaali ei ikävä kyllä ole päätynyt teokseen. Sen tekemiseen on osallistunut yhteensä n. 170 lasta ja kuvatusta materiaalista vain murto-osa on päätynyt installaatioon. Taideteoksessa matkitut linnut eivät ole listana yksi yhteen Birdlifen uhanalaisiksi ilmoittamien lintujen kanssa, sillä kaikkia harvinaisia lintuja ei saatu matkittua ja jotkut on pitänyt jättää pois. Osittain mukana on tällä hetkellä elinvoimaisiksikin luettuja lajeja, jos niiden lauluääni on ollut teokseen sopiva ja taideteoksen tunnelmaan istuva.
Eteläisen ja pohjoisen pallonpuoliskon lapset jakavat saman tulevaisuuden, kun kaikkien heidän kotiympäristöstään on katoamassa muiden eliöiden lisäksi myös erilaisia laulavia lintulajeja. Nyt on heidän vuoronsa laulaa näille linnuille. Teoksen loppuosassa voimme myös itse hiljentyä kuuntelemaan metsää ja sen lintuja, kun oikeat etelän ja pohjoisen linnut saavat hetken laulaa toisilleen.
Haluan kiittää kaikkia teoksen tekemiseen osallistuneita lapsia ja heidän vanhempiaan sekä muita teoksen tekemistä tukeneita ja siihen uskoneita, joiden ansiosta maailma on näyttäytynyt taiteilijan silmiin hivenen hauraampana ja kauniimpana kuin ennen, kiitos.
Milja Viita