Pohjoisen ylikulutus tuottaa ympäristöongelmia ja ajaa ihmisiä pois kotisijoiltaan Etelässä

16.06.2010

Tiedotusvälineille

Vapaa julkaistavaksi

Pohjoisen ylikulutus tuottaa ympäristöongelmia ja ajaa ihmisiä pois kotisijoiltaan Etelässä

Ylikuluttamisen ekologinen jalanjälki on paitsi ympäristöllinen myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymys. Miljoonan hehtaarin vuosittainen sademetsän hävittäminen Indonesiassa koskettaa lukuisten metsäyhteisöjen elämää. Intiassa erilaisten kehityshankkeiden tieltä on joutunut väistämään ainakin 30 miljoonaa adivasia eli alkuperäiskansoihin kuuluvia ryhmiä. Konservatiivistenkin arvioiden mukaan maapallollamme saattaa vuonna 2050 olla yli 200 miljoonaa ilmastopakolaista.

Viime viikolla Siemenpuu-säätiön tuottamassa ja Helsingissä pidetyssä kansainvälisessä seminaarissa ”Displacement Induced by Environmental Problems and Development” 10.-11.6.2010 keskusteltiin vilkkaasti siitä, kuinka länsimaat, Suomi muiden mukana, ovat pitkälti ulkoistaneet ylikulutuksensa vaikutukset kehitysmaihin. Seminaarissa kahdeksan kehitysmaista tullutta ja neljä suomalaista asiantuntijaa kertoivat ympäristöongelmien ja erilaisten infrastruktuuri- sekä teollisuushankkeiden aiheuttamista maakiistoista, ihmisten pakkosiirroista ja ympäristöpakolaisuudesta. Seminaarin ajankohtaisuudesta todistaa juuri tässä kuussa julkistettu YK:n ympäristöohjelman UNEPin raportti "Assessing the Environmental Impacts of Consumption and Production: priority, products and materials". Tuoreessa raportissa todetaan, että vaurauden lisääntyminen tuottaa vakavia ympäristöuhkia, ja että rikkaat maat siirtävät suurimman osan elämäntapansa ympäristövaikutuksista Etelään.

Seminaarin loppukeskustelussa korostettiin sitä, että talouskasvullamme on edelleenkin selkeä materiaalinen pohja ja erilaisten luonnonvarojen kysyntä ei ole taittumassa vaan päinvastoin kasvamassa. Tämän vaikutukset näkyvät erityisesti kehitysmaissa maakiistojen, ympäristöongelmien ja ihmisten maattomuuden ja pakkomuuton muodossa. Siemenpuun puheenjohtaja Mira Käkönen totesi, että kysymykset maa- ja metsäoikeuksista, ruokasuvereenisuudesta ja ekologisesta demokratiasta ovat käymässä yhä tärkeämmiksi. Seminaarin asiantuntijat olivat kaikki yhtä mieltä siitä, että globaalin Etelän ympäristöongelmien ratkaisu on pitkälti myös rikkaampien maiden käsissä ja olennaisena osana ratkaisua on oltava ylikuluttamisesta ja kestämättömän talouskasvun mallista luopuminen.

Lisää tietoa seminaarin tuloksista ja valokuvia: toiminnanjohtaja Hanna Matinpuro, puh: 09-2722336 tai 0400 488914

Siemenpuu-säätiö tuottaa aiheesta myöhemmin myös tiedotusmateriaalia sekä julkaisun vuonna 2012. Seminaarin raportti löytyy elokuussa 2010 Siemenpuun verkkosivuilta os, www.siemenpuu.org. Alla muutamia otteita seminaarin puheenvuoroista.

Painavia puheenvuoroja

Intialainen Prafulla Samantara kertoi seminaarissa, miten Britanniassa päämajaansa pitävä Vedanta-yhtiön bauksiittikaivoshanke on tuhoamassa arvokkaan ja pyhän Nyamgiri-vuoren hänen kotiosavaltiossaan Orissassa. Suman Koreti adivasien oikeuksia ajavasta Parivartan-järjestöstä totesi, että hankkeesta kärsivät eniten alueen alkuperäiskansat. Prafulla Samantara on aikaisemmin ollut mukana muun muassa kuuluisassa Narmadan padon vastaisessa kansanliikkeessä, joka 1990-luvulla vaikutti keskeisesti siihen, että Maailmanpankki on joutunut uudistamaan suurien patohankkeiden rahoituspolitiikkaansa. Suuret vesivoimapadot eivät kuitenkaan ole historiaa vaan tulossa kovaa vauhtia takaisin, nyt ilmastoystävällisyyden kaapuun verhottuina. Thaimaalainen TERRA-järjestössä toimiva Premrudee Daoroung varoitteli yhden maailman kalastoltaan rikkaimman ekosysteemin tuhoutumisesta ja miljoonien ihmisten elinkeinon ja ruokaturvan vaarantumisesta, jos Mekong-jokeen ja sen sivu-uomiin kaavaillut patohankkeet toteutetaan. Patohankkeita on rahoittanut Helsingissä majaa pitävä Nordic Investment Bank ja niiden suunnitelmia tehnyt suomalaiseen Jaakko Pöyry-yhtiöön kuuluva Electrowatt-Ekono. Hän muistutti myös, että vesivoimalat eivät ainakaan silloin, kun ne perustuvat suuriin patoaltaisiin, ole mitenkään ilmastoystävällisiä, sillä patoaltaissa mätänevä biomassa tuottaa huomattavia määriä kasvihuonekaasua metaania.

Argentiinalainen Carlos Vicente kertoi puolestaan teollis-kaupallisen maatalouden ongelmista.  ”Jos haluamme olla rehellisiä analysoidessamme kansainvälisen ruokakriisin syitä, meidän olisi myönnettävä, että suurimpia ongelmien aiheuttajia ovat suuret monikansalliset yhtiöt ja lisääntyvä ruokatuotteiden markkinoihin liittyvä spekulointi”. Argentiina avasi ovensa Monsanton geenimanipuloidun soijan tuotannolle 14 vuotta sitten ja nyt geenisoijan viljelyn alla on 20 miljoonaa hehtaaria maata, mikä on 57 % maan viljelypinta-alasta. Vientiä varten viljellyn soijan alta  saa väistyä 200 000 hehtaaria alkuperäismetsää joka vuosi ja 20 % viljelijöistä on menettänyt maansa. ”Ei ihme, että Argentiinaa nimitetään nykyisin usein osaksi  Soijan Yhdistyneitä Tasavaltoja (United Republic of Soy),” totesi Carlos Vicente. Toinen kansainvälisen agribusineksen ilmentymä Latinalaisessa Amerikassa ovat teolliset puuviljelmät, jotka valtaavat maa-alaa erityisesti Brasiliassa ja Uruguayssa. 

Suomalainen luomuviljelijä Jukka Lassila kertoi luomuviljelyn vaikeuksista EU-Suomessa. Ahdinkoa on aiheuttanut muun muassa se, että esimerkiksi Fazer ostaa luomuvehnänsä Kazakstanista, mikä on huomattavasti vähentänyt suomalaisen luomuvehnän kysyntää. Lassilan mukaan on tärkeää lisätä solidaarisuutta Etelän ka Pohjoisen pienviljelijöiden välillä. Etelä-Suomen Luonnonmukaisen Viljelyn yhdistys (ESVY), jossa Lassila aktiivisesti toimii, onkin hakemassa kansainvälisen pienviljelijäliikkeen Via Campesinan jäsenyyttä ensimmäisenä suomalaisena viljelijäjärjestönä.

Seminaarissa keskusteltiin myös Kaakkois-Aasiassa lisääntyneistä maakiistoista ja maananastuksista. NGO Forum on Cambodia –järjestössä työskentelevä Pen Raingsey kertoi, että Kambodzhassa merkittävä osa kiistoista liittyy lisääntyneeseen ulkomaiseen maanhankintaan muun muassa biopolttoaineiden viljelyä varten. Biopolttoaineet ovat erityisen merkittävä kysymys Indonesiassa, jossa Zainuri Hasyimin mukaan palmuöljy- ja selluviljelmät uhkaavat Indonesian suosademetsiä, joihin on varastoitunut valtavasti hiiltä. 

<< Palaa