Siemenpuun tuki sysännyt suosademetsien puolustajia erävoittoon Riaussa
Miten varmistaisimme tulevaisuuden hyvät uutiset?

Indonesiassa, Sumatran saarella Riaun maakunnassa sijaitsee Kamparin niemimaa, yksi maailman noin 15 laajasta, vielä hengissä olevasta suosademetsäalueesta. Sen jäljellä oleva metsäpinta-ala on 400 000 ha, ja metsän laidoilla rannikolla ja jokivarsissa on noin 10 kylää ja 10 000 asukasta. Lisäksi Kamparin suosademetsän turpeessa on hiiltä määrä, joka vastaa 15 % maailman vuotuisista kasvihuonekaasupäästöistä. Tuon alueen metsillä on lyhyellä aikavälillä kaksi uhkaa: APP ja APRIL, sellun- ja paperinvalmistajat, joiden Riaun sellutehtaat ovat maailman suurimmat.

Siemenpuu-säätiö on rahoittanut useampaakin riaulaista järjestöä Kamparin niemimaan suojelun edistämisessä. Näistä merkittävimmät ovat Jikalahari ja Mitra Insani, myös Kabut ja Elang kuuluvat tähän joukkoon. Vuosina 2007-8 Riaussa oli selluyhtiöiden osalta voimassa käytännössä metsien hakkuun moratorio yhtiöiden maankäyttölupiin ja laittomiin hakkuisiin liittyneen poliisitutkinnan ja oikeudenkäynnin takia. Jikalaharin johdolla järjestöt tuottivat aktiivisesti materiaalia poliisille, ja tuomiolla ollut piirikuntapäällikkö (bupati) saikin pitkän vankeustuomion. Hakkuutoiminta Kamparin niemimaallakin pysähtyi tuoksi ajaksi, mutta kun poliisipäällikkö vaihdettiin yhtiöille suosiollisempaan ja kansalliset vaalit lähestyivät, alkoivat yhtiöt taas raivata sademetsiä selluksi viime vuoden lopulla. Oikeusjärjestelmän kummallisuuksista johtuen lahjusten maksaja, APRIL, ei ole seuraamuksia saanut, vaikka sen johtajia on etsintäkuulutettu.


Laittomasti hakattua puuta uitetaan Kamparin niemimaalta.

Tämän vuoden kesä-heinäkuussa APRIL sai jälleen luvan 48 000 ha metsänraivaukseen ja akaasiaistutuksiin, ja aloitti tuolla alueella sijaitsevan kolmen kylän (Teluk Meranti, Teluk Binjai, Pulau Muda) väestön lobbauksen ja painostuksen, saadakseen nekin hyväksymään puupeltosuunnitelmansa. Sinällään tämä on jo poikkeuksellista (ja liittyy alueen näkymiseen julkisuudessa), koska tavallisesti yhtiöt eivät vaivaudu kommunikoimaan kyläläisten kanssa tämänkään vertaa.

Mitra Insani, Siemenpuun rahoittama järjestö, on toiminut alueen kylissä pari vuotta pyrkien kehittämään kylien elinkeinorakennetta kestävämpään suuntaan (aiemmin valtaosa kyläläisistä työskenteli laittomilla hakkuilla). Mitra Insanin avulla paikalliset myös tukkivat laittomia hakkuita varten rakennettuja isoja ojia, jotka kuivattavat suota ja vähentävät kalasaaliita. Kun alkoi tapahtua, Mitra Insani ja muut kansalaisjärjestöt pystyivät informoimaan paikallisia APRILin uhasta, ja Teluk Binjai ja Teluk Meranti ilmoittivatkin virallisesti vastustavansa APRILin hanketta. Tästä huolimatta APRIL aloitti syyskuussa Teluk Binjain kylän mailta metsänraivauksen ja ojituksen. Helsingin Sanomien (HS 26.9.2009) ja Economistin (1) toimittajat kävivät alueella tässä vaiheessa, juuri ennen raivauksen alkamista.


Kamparin kyläläisiä Mitra Insanin koulutuksessa helmikuussa 2008

Kamparin tilanteeseen kiinnitti huomiota paikallisten järjestöjen vanavedessä myös Greenpeace, joka haluaa tuoda suosademetsät ja metsäkadon ilmastoneuvottelujen agendalle. Niinpä GP päätti pystyttää leirin Kamparin niemimaalle, ja pysäytti APRILin hakkuut 12.11.2009 päivän ajaksi (2). Poliisi aikoi 15.11. sulkea leirin, mutta kyläläisten 300 hengen mielenosoitus pysäytti poliisin (3). Mielenosoituksen jälkeen alkoi tapahtua poliittisesti: UPM-Kymmene toi julki päätöksensä lopettaa sellunoston APRILilta (4), Riaun metsäministeriön päällikkö ilmoitti APRILin lupien olevan osin epäselviä (=laittomia tai ristiriitaisia), ja 19.11. Indonesian uusi metsäministeri jäädytti tilapäisesti APRILin luvat (5).

Jikalahari on jo monta vuotta rakentanut koalitiota hallituksen, paikallisten kylien, yhtiöiden ja kansalaisjärjestöjen ympärille. Tuon koalition tarkoituksena on Kamparin niemimaan suojelu ja kestävä käyttö. Tuo työ saa toivottavasti lisäpotkua julkisuudesta ja Greenpeacen painostuksesta, koska suurin jarru koalitiossa on ollut APRIL laajoine hakkuusuunnitelmineen.

Tässä vaiheessa on epäselvää pelastuvatko Kamparin niemimaan metsät ja saadaanko selluyhtiöt kuriin. Lupaavia merkkejä on, mutta ne voivat valua hiekkaankin, Indonesiasta kun on kyse. Riaun maakunta on yksi kaikkein "vaikeimmista" alueista Indonesiassa saavuttaa positiivisia tuloksia yhtiöiden vallan ja läpeensä korruptoituneen hallinnon takia. Yhtä kaikki tähänastisen työn tuloksista voi minusta jo vetää pari johtopäätöstä.

Ensinnäkin, Siemenpuun (suhteellisesti ottaen) pitkäkestoinen rahoitus Jikalaharille ja muille järjestöille on ollut tärkeä tuki järjestöjen työlle. Rahoitusta on myös pyritty ohjaamaan pitkäjänteiseen toimintaan, vaikka se onkin pilkottu 1-2 vuoden hankkeiksi. Näin jälkikäteen pitemmät rahoitussopimukset olisivat voineet olla käytännöllisempiä.

Toiseksi, yksin ruohonjuuritasolla tapahtuva työ ei Riaun tilanteessa riitä pelastamaan metsiä tai paikallisten maita yhtiöiden invaasiolta. Yksin paikallistasolla tapahtuva vaikuttamistyö ei käytännössä Riaun tilanteessa toimi, koska asenneympäristö ja hallinto ovat suuntautuneet yhtiöiden etujen ja luonnonvarojen pikalouhinnan suuntaan. Niinpä jos Teluk Binjain ja Teluk Merantin kyliä pyrittäisiin auttamaan vain paikallistasolta lähtevällä aloitteellisuudella, lopputuloksena olisi tässä tapauksessa ollut vain pari kriittistä juttua maakuntalehdissä ja osaansa alistuvia kyläläisiä. Maakuntatason, kansallisen tason - ja Greenpeacen tapauksessa kansainvälisen tason - kampanjatyöllä jotain on saatu liikkumaan, tai oikeastaan tässä tapauksessa pysähtymään. Yhtä lailla on selvää, että järjestöillä ei olisi samanlaista jalansijaa eikä GP pitäisi leiriään alueella, jos siellä ei olisi paikallisten tukea ja huolella rakennettuja yhteyksiä.

Kolmanneksi, järjestöt kaipaavat kehittämis- ja institutionaalista tukea. Olen seurannut Riaun järjestökentän kehittymistä yli kymmenen vuotta, vuodesta 2001 intensiivisemmin. Tänä aikana järjestöjen aktiivisuus aluksi nousi vuosiin 2005-6 asti, mutta lupaava kehitys pysähtyi näillä main - monet järjestöt ovat kyllä jatkaneet toimintaansa, mutteivät pystyneet optimaalisella tavalla kehittämään sitä.

Siemenpuun Riauhun myönnetystä rahoituksesta iso osa on ollut käytännössä myös institutionaalista tukea saajille, enkä pidä sitä ongelmana. Pitkäkestoisen kumppanuuden myötä joudumme usein tilanteisiin, joissa on myös mietittävä, tulisiko järjestöjen toiminnan ja kapasiteetin kehittämiseen myöntää tukea suoraan, Siemenpuun perinteisemmin myöntämän hankekohtaisen tuen lisäksi/sijasta. Oma kantani on että tulisi, ja kyse on vain missä muodossa. Yhteistyöohjelmat lienevät oikea taso tarkastella ja toteuttaa tätä.

--
Otto Miettinen 20.11.2009
Siemenpuu-säätiön hallituksen jäsen

(1) http://www.economist.com/specialreports/displaystory.cfm?story_id=14391374
(2) http://www.greenpeace.org/finland/fi/mediakeskus/lehdistotiedotteet/upm-kymmenen-lopetettava-sellu
http://vimeo.com/7596669
(3) http://www.greenpeace.org/international/press/releases/indonesian-authorities-cancel
(4) http://www.maanystavat.fi/upm/tiedotteet/lopetus.htm
(5) http://www.greenpeace.org/seasia/id/en/news/halts_april

Viestiä Indonesian presidentille Kampariin liittyen voi lähettää Greenpeacen sivujen kautta:
http://www.greenpeace.org/international/campaigns/climate-change/forests_for_climate/climate-defenders

Kuvia hakkuualueesta (GP): http://tiny.cc/QUP3o

Kuvia ja videota ojien tukkimisesta (tässä tapauksessa GP:n voimin):
http://tiny.cc/t9rpN ja http://vimeo.com/7416445

Tietopaketti Kamparista: http://www.maanystavat.fi/april/kampar.html

Jos haluaa seurata Riaun metsien tilannetta englanniksi, paras tietolähde on nettisivu: http://www.eyesontheforest.or.id