Oikeus metsiin

Oikeudet metsiin ja metsän moninaisiin merkityksiin

Metsäkato on edelleen yksi merkittävimmistä globaaleista ja paikallisista ympäristöongelmista. Metsien mukana katoaa eliölajeja, maisemia ja luonnonympäristöjä. Varsinkin Etelässä hakkuut uhkaavat luonnon ohella myös ihmisten elämänmuotoja ja kulttuureja. Kaikkein nopeimmin metsäkato etenee Indonesiassa. Esitetyt luvut vaihtelevat, mutta katoavaa metsää saattaa olla jopa miljoona hehtaaria vuodessa.  

Metsäyhteisöjen kamppailussa metsiensä puolesta kyse ei ole vain luontoarvoista, vaan oikeuksista elinkeinoon, elämäntapaan ja kulttuuriin. Ahtaalle ajettujen metsäyhteisöjen ongelmat eivät ole marginaalisia. Esimerkiksi Laosissa väestön enemmistö elää edelleen pitkälti omavaraistaloudessa, jossa metsillä ja sen tuotteilla on keskeinen osa. Intiassa metsistä elävät alkuperäiskansat eli adivasit ovat vähemmistö, mutta eivät mikään pieni ryhmä: metsäkysymys koskettaa noin 90 miljoonaa adivasia. Indonesiassa 80–95 miljoonan ihmisen elämä on suoraan metsiin sidoksissa. 

Metsäyhteisöt joutuvat usein ongelmallisella tavalla syyllistetyiksi metsien katoamisesta. Esimerkiksi kiertoviljelijät Intian ja Kaakkois-Aasian vuoristoseudulla on leimattu metsien tuhoajiksi, vaikka usein ne ovat joutuneet ahtaalle ja pakotetut muuttamaan maankäyttöään kestämättömämmäksi teollisten plantaasien ja laajojen metsähakkuiden puristuksessa.

Siemenpuu toimii ympäristöllisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaisten metsänkäyttötapojen puolesta. Samalla olennaiseksi nousee alkuperäiskansojen ja muiden metsäyhteisöjen työn tukeminen.

Syrjäyttävät plantaasit

Metsiä hakataan muun muassa raaka-aineiden tuottamiseksi, viljelyalan hankkimiseksi ja erilaisten kehityshankkeiden tieltä. Brasiliassa metsien tuhon takana ovat erityisesti soijantuotanto, karjanlaidunmaat ja biopolttoaineet. Merkittävä ongelma tällä hetkellä ovat teolliset puuplantaasit. Kambodzhassa ja Laosissa metsiä syrjäyttävät kiinalaisten ja vietnamilaisten kumipuuplantaasit, joiden tuotteille on kova kysyntä Kiinan autoteollisuudessa. Indonesiassa luonnonmetsää tuhoavat sellu- ja öljypalmuplantaasit.  Vuosien 1990 ja 2010 välillä öljypalmuplantaasien määrä kasvoi noin 600 prosenttia. Tällä hetkellä öljypalmun viljelyala on Indonesiassa noin 8 miljoonaa hehtaaria. Indonesiassa sijaitsevat ainakin puolet maailman suosademetsistä, joiden turpeeseen on varastoitunut valtavasti hiiltä, jopa noin viisi prosenttia kaikista maanpäällisistä hiiliesiintymistä. Erityisesti juuri suosademetsien raivaaminen öljypalmu- ja selluviljelmien tieltä nostavat Indonesian kasvihuonekaasupäästöt maailman kolmanneksi suurimmiksi.

 

Puuplantaasit syrjäyttävät metsien lisäksi myös muita ekosysteemejä, kuten ruohoaroja sekä laidun- ja viljelymaata. Esimerkiksi Uruguayssa teollista metsää on istutettu aroille ja karjalaitumille paikallisten ihmisten vastustuksesta huolimatta. Useissa Etelä-Amerikan maissa plantaasit ovat tuoneet mukanaan uusia ympäristöongelmia sekä vinouttaneet jo ennestään epäoikeudenmukaista maanomistusjärjestelmää.

Plantaasit aiheuttavat monenlaisia konflikteja. Paikoin yhteisöt ovat tehneet sopimuksia yritysten kanssa paikallisviranomaisten painostuksen alla tai ymmärtämättä sopimusten sisältöä. Toisissa tapauksissa yritykset vetoavat keskus- tai paikallishallinnolta saamaansa lupaan, kun taas yhteisöt vaativat omina pitämiään maita takaisin.

Metsät ja kehitysyhteistyö

Metsiin liittyvä kehitysyhteistyö on aiempina vuosikymmeninä edistänyt kehitystä, joka monien mielestä on tuonut pikemminkin uusia ongelmia kuin ratkaisuja. Kehitysrahoilla toteutetut suurmetsityshankkeet ovat usein vähentäneet luonnon monimuotoisuutta, edistäneet köyhyyttä ja eriarvoistumista sekä synnyttäneet maanomistus- ja käyttökiistoja.  Nykyisin metsiin liittyvässä kehitysyhteistyössä on aiemmista virheistä opittu ainakin ohjelmatekstien tasolla. Käytännössä uusissa hankkeissa pyritään yhdistämään useita eri suuntiin vetäviä tavoitteita: kasvattaa metsistä saatavia myyntituloja, kehittää metsänhoidosta kestävämpää ja hyödyttää sekä voimaannuttaa paikallisia, pitkälti omavaraistaloudessa aiemmin eläneitä yhteisöjä.

Kestävän ja oikeudenmukaisen metsänhallinnan sekä rahatalouden logiikan yhdistäminen on vähintäänkin kunnianhimoista valtioissa, joissa eliitti on tottunut ansaitsemaan merkittävimmät tulonsa laillisista ja laittomista metsähakkuista. Usein samoissa maissa metsäpolitiikkaa käytetään paikallisyhteisöjen kontrolloinnin välineenä. Tällöin on mielekkäämpää pyrkiä vahvistamaan paikallisten yhteisöjen asemaa ja oikeuksia kuin pyrkiä kumppanuuteen korruptoituneen ja häikäilemättömästi valtaa käyttävän valtioeliitin kanssa.

Useissa Etelän maissa hallituksella, kansainvälisillä rahoittajilla ja isoilla ympäristöjärjestöillä on jokaisella omat intressinsä ja omanlaisensa resepti metsien suojelemiseksi. Maissa, joissa hallinto ei toimi johdonmukaisesti eikä noudata lainsäädäntöä, päätökset metsien kohtalosta eivät yleensä johda mihinkään tuntuviin tuloksiin. Esimerkiksi Indonesiassa ja maan suosademetsien kohdalla konkreettisimmat ja lupaavimmat tulokset on saatu paikallisten asukkaiden tekemästä suojelutyöstä, etenkin silloin kun he ovat löytäneet itselleen liittolaisia kansalliselta ja kansainväliseltä tasolta.

Yhteisömetsät ja omavaraisuus

Kenellä on oikeus metsään? Suomalaisille itsestään selvät jokamiehen oikeudet eivät ole maailman enemmistön todellisuutta.  Esimerkiksi Intian vuoden 2006 metsälaki, jossa annetaan metsäyhteisöille oikeus kerätä valtion metsistä erilaisia metsätuotteita, on pitkän taistelun tulos ja lain täytäntöönpanoon liittyvät kamppailut jatkuvat edelleenkin.

Yhteisömetsät ja metsäoikeuksien takaaminen yhteisöille ovat osoittautuneet yhdeksi tehokkaimmista tavoista parantaa metsien käyttöä ja vähentää metsäkatoa Etelässä. Avain kestävään metsätyöhön on paikanpäällä suunniteltujen sekä paikallisiin arvoihin ja tarpeisiin perustuvien hankkeiden tukeminen.

Metsien määrittelyn tulisi perustua paikalliseen monimuotoiseen todellisuuteen, eikä esimerkiksi suomalaisiin mielikuviin hyvistä ja tehokkaista ”metsistä”. On vahvistettava ja tuettava prosesseja, joissa paikallisyhteisöjen luontoa kestävästi hyödyntävät elämäntavat voivat muodostaa kestävän kulutuksen ja luonnonvarojen ekologisen hyödyntämisen mallin. Omavaraisuuteen kannustaminen voi olla avain kestävään kehitykseen eikä este kehityksen tiellä.

Metsäongelmien ratkaisu ei löydy vain Etelästä, eikä paikallisyhteisöjen tekemällä suojelutyöllä voida pysäyttää metsäkatoa, jollei sen alkusyihin kyetä puuttumaan. Keskiöön tulisi nostaa entistä enemmän massiivinen globaali investointivirta trooppisen puun hakkuisiin, teollisiin plantaaseihin ja kaivoksiin. Korkean kulutuksen maissa pitäisi saada trooppisen puutavaran (huonekalut, puutarhakalusteet jne.), paperin, halvan lihan ja rehun sekä ongelmallisten biopolttoaineiden, kuten palmuöljyn, kysyntä kuriin.

Siemenpuun kumppaneitten työstä, kampanjoista ja tarinoista välittyy metsäkäsitysten kirjo sekä metsien suojelun ja metsäoikeuksien puolustamisen moneus. Metsät tarkoittavat muutakin kuin laskettavissa olevia hyötyjä. Kumppaniemme työssä ei usein olekaan kyse ainoastaan oikeudesta metsiin, vaan myös oikeudesta metsän moninaisiin merkityksiin ja mahdollisuuksiin ylläpitää tai luoda kestävä suhde metsiin. Tämä merkitysten moneuden ja yhteismitattomuuden ymmärtäminen voisi avata horisonttiamme uudenlaisille ja kestävämmille tavoille ymmärtää ja kokea metsä myös täällä Pohjoisessa.

Mira Käkönen, Anu Lounela, Otto Miettinen

Tutustu Siemenpuun teemajulkaisuun 2: Metsän jäljillä

Thaimaan ihmisoikeuslakimiesten järjestö HRLA on julkaissut Siemenpuun tuella kirjan karen-vähemmistön luontosuhteesta, Maeomkin kylän elinkeinoista ja kahden karen-viljelijän oikeuskamppailusta metsähallintoa vastaan. Lataa Maeomki-kirja tästä (pdf, 18 MB)

 

Hankkeessa toteutetaan aloitustyöpaja kahden mukana olevan paikallisyhteisön kanssa, kehitetään SDI:n olemassaolevia maankartoitusoppaita, kartoitetaan yhteisöjen maankäyttöä ja luonnonvaroja, dokumentoidaan yhteisöjen maankäytön normeja, kehitetään yhteisöjen tietoisuutta siitä miten toimia maanhankinnasta kiinnostuneiden investoijien suhteen, tuotetaan viestintämateriaalia ja radio-ohjelmia teemasta, analysoidaan hankkeen opit ja jaetaan ne kansallisten sekä kansainvälisten päättäjien kanssa.

Hankkeessa valtavirtaistetaan Chepkitalen ogiekien yhteisösäännöstöt paikallisten koulujen opetuksessa tuottamalla oppimateriaalia niihin liittyen. Maakuntatasolla neuvotellaan maakuntahallituksen kanssa, jotta se antaisi yhteisösäännöstölle lainvoimaisen statuksen. Sitä varten palkataan juristi laatimaan lakiluonnos. Kansallisella tasolla tehdään selvitys siitä, missä määrin Kenia on toimeenpannut YK:n biodiversiteettisopimusta, erityisesti sen artikloja 8j ja 10c.

Hanke pyrkii vahvistamaan haavoittuvien heimoyhteisöjen oikeuksia suojella ja käyttää metsiä kestävien elinehtojensa tarpeisiin Karnatakassa oikeusvaateiden, kampanjoinnin ja oikeudellisen tuen avulla. Hanke tukee adivasien metsätuotteiden keräil yä, omaehtoista jalostusta ja myyntiä ilman välikäsiä oikeudenmukaisin ehdoin.Hanke myös lisää adivasien tietoisuutta siitä, miten he voivat nykytilanteessa suojella ympäristöään, terveyttään, ruokaturvaansa ja kulttuuriaan samalla säilyttäen perinteisiä kasvilajikkeitaan ja elvyttäen niiden  viljelyä, keräilyä ja käyttöä.

Hankkeessa vahvistetaan vuonna 2016 perustettua Indonesian mangrovemetsien suojelun ja kestävän käytön puolesta toimivien kansalaisjärjestöjen JANGKAR-verkostoa sekä tuetaan sen toiminnan suunnittelua, kampanjointia ja julkaisutyötä. Hankkeen myötä verkoston toimintaa laajennetaan, toimijoiden välistä tiedonvaihtoa parannetaan sekä vaikutetaan päättäjiin ja muihin sidosryhmiin mangrovemetsien tärkeyden tunnustamiseksi ja mangroveiden nopean tuhoutumisen pysäyttämiseksi.

Hankkeessa tuetaan alkuperäiskansojen järjestöjä tai muita paikallisyhteisöjen kanssa toimivia järjestöjä viidessä vähiten kehittyneessä ja Afrikan maassa (Ghana, Kenia, Kongon demokraattinen tasavalta, Nepal ja Tansania) toteuttamaan osallistava kartoitus alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen biokulttuuristen lähestymistapojen ja biodiversiteetin suojelun sekä ennallistamisen aloitteiden kestävyydestä. Lisäksi järjestetään kapasiteetin kehittämistapahtumia Community Conservation Resilience Initiativen (CCRI) kehittämässä osallistavan kartoituksen menetelmässä.

Verkostohanke tähtää Riaun provinssin metsien suojeluun vaikuttamalla poliittiseen päätöksentekoon, tukemalla kansalaisyhteiskunnan osallistumista metsäkadon pysäyttämiseksi, edistämällä ja valvomalla metsävaroihin liittyvän lainsäädännön toimeenpanoa, lisäämällä paikallis- ja alkuperäisyhteisöjen osallistumista ja oikeuksia luonnonvarojen hallintaan ja suojeluun, sekä lisäämällä tehokasta ja kestävää maisematason hallintaa suosademetsäalueilla.

Sorry no organisations available.

23.1.2018

Intialaiset kansalaisjärjestöt ovat Siemenpuun hanketuen avulla jatkaneet työtään Intian alkuperäiskansojen eli adivasien laillisten metsäoikeuksien ja maarekisteröintien saamiseksi. Työn tuloksena hankekaudella 2016-2017 yli 4000 uutta perhettä sai rekisteröityä lailliset oikeudet maihinsa ja 96 kyläyhteisöä (yli 16000 ihmistä) sai hankittua oikeudet yhteisten metsäalueidensa hallintaan. Lisäksi yli 30000 perhettä ja 726 kylää jättivät sisään omat rekisteröintihakemuksensa. 342 kyläyhteisöä on laatinut jo mailleen kestävän metsienhoidon suunnitelman.

11.5.2017

Siemenpuun varapuheenjohtajan Otto Miettisen ja Siemenpuun kumppanijärjestö Jikalaharin koordinaattorin Woro Supartinahin yhdessä kolmen muun tekijän kanssa kirjoittama keskustelupaperi Too Much Hot Air on juuri julkaistu. Julkaisijana on 120 järjestön verkosto Environmental Paper Network.

21.3.2017

Maailman metsäpäivänä 21.3.2017 Siemenpuu-säätiö ja noin 200 muuta järjestöä eri puolilta maailmaa vetosivat YK:n maatalousjärjestö FAO:oon muuttamaan vuodesta 1948 käytössä olleen metsän määritelmänsä.

FAO:n määritelmän mukaan metsä on vain ryhmä puita, joilla on tietty vähimmäiskorkeus ja latvuspeitto. Määritelmä ei ota huomioon metsien merkitystä eri eliölajien ja ihmisten elinympäristönä tai maaperän, veden ja ilmasto-olojen säätelijänä.

Sivut

Tilanne, johon kaikkien ympäristökehitysyhteistyötä tekevien tulisi ajautua

29.11.2017

[Anna Jaurimaa] Seisoin parinkymmenhenkisen yleisön edessä sormet silmien ympärillä kuin silmälaseina. Olin kokoushuoneessa Pekanbarussa Sumatran saarella. Tämä ei näyttänyt viisaalta, mutta tähän tilanteeseen oli päädytty mielestäni perustelluista syistä, jotka kerron teille nyt.

Kestävää metsiensuojelua kyläneuvostojen tuella – vaiko puuplantaaseja ja pakkosiirtoja?

20.12.2016

[Tanja Seppänen] Saavumme Jurakhamanin kylään, jossa on juuri alkanut uskonnollinen Kartik Purnima -festivaali. Ihmiset ovat asettautuneet alttareiden eteen pihoillaan ja valmistautuvat nyt ensimmäisiin seremonioihin. Tulevien päivien aikana kyläläiset omistautuvat muun muassa pyhälle puulle tulsille. Paikalliset perinneparantajat käyttävät tulsia lääkeyrttinä monenlaisten vaivojen hoitoon.

Siemenpuu tukee mangroven suojelua Sulawesilla

1.11.2016

[Toni Haapanen] Maisema Siduwongen kylässä Tomininlahden pohjoisrannalla Indonesiassa näyttää lohduttomalta. Kyläläiset kertovat, että ennen alue oli kokonaan mangrovemetsän peittämää. Nyt alueella on lähinnä vain matalia kalankasvatusaltaita, pystyyn kuollutta mangrovea ja muutama talo. Useiden hehtaarien kokoisissa altaissa viljellään maitokalaa ja katkarapuja. Maitokalaa viedään satojen kilometrien päähän Etelä-Sulawesille. Katkaravuista osa menee ulkomaan vientiin. Viimeisen 15 vuoden aikana Siduwongen mangrovemetsää on laajalti ojitettu, jolloin se kuivuu.