Kansallisella käpertymisellä kauaskantoisia seurauksia

Kolme kuukautta eduskuntavaalien jälkeen yksi asia on käynyt selväksi: pääministeri Juha Sipilän hallitusta kiinnostaa ensisijaisesti kotimaisten ongelmien ratkaiseminen. Kaikki muu on sille toisarvoista.

Kehitysyhteistyömäärärahojen leikkaaminen lähes kolmanneksella sekä Suomen suhtautuminen EU:n pakolaiskiintiöihin ja Kreikan velkajärjestelyihin osoittavat että kansainvälinen solidaarisuus ei ole Sipilän hallituksen asialistalla kovin korkealla.

Suomen kantoihin on alettu kiinnittää huomiota myös muissa EU-maissa. Hallituksen kielteinen kanta Kreikka-neuvotteluissa sekä valtiovarainministeri Alexander Stubbin kielenkäyttö Brysselissä (”Kreikka ei ole tehnyt mitään uudistuksia 50 vuoteen”) nostettiin esille muun muassa Ranskan television TF2:n pääuutisissa 13.7.

Asia ei ole ihan vähäpätöinen. Suomi on tehnyt aiemmin hartiavoimin töitä toimiakseen rakentavasti kansainvälisillä areenoilla. Perinne syntyi presidentti Urho Kekkosen kaudella, jonka mukaan Suomi menestyy kansainvälisissä kriiseissä parhaiten lääkärinä eikä tuomarina. Nyt tästä perinteestä ollaan kovaa vauhtia luopumassa. Se on vakava virhe, jonka seurauksista voimme kärsiä vielä pitkään.

Juuri nyt ongelma saattaa tuntua vähäpätöiseltä. Lähitulevaisuudessa voi kuitenkin syntyä tilanteita, joissa kansallisen edun vaaliminen edellyttäisi tukea eurooppalaisilta kumppaneiltamme. Tuen saaminen Suomen viimeaikaisten kannanottojen jälkeen voi olla vaikeaa. Tuolloin kyse ei ole enää paikasta YK:n turvallisuusneuvostossa, vaan paljon vakavammista asioista, kuten arktisen alueen luonnonvarojen käytöstä tai EU:n maataloustuista, joiden seuraukset voivat olla kansallisesti arvaamattomia.

Suomi on kulkenut pitkän tien maantieteellisesti ja poliittisesti eristäytyneestä maasta aktiiviseksi toimijaksi kansainvälisillä kentillä. Kokemus on osoittanut että avoin ja rakentava suhtautuminen ympäröivään maailmaan on paras tae kansainvälisen kehityksen  ja kansallisen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tästä periaatteesta tulisi pitää kiinni poliittisista suhdanteista riippumatta.

Eero Yrjö-Koskinen  (15.7.2015)

Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja. Hän on toiminut aiemmin pitkään kansainvälisissä tehtävissä EU:n ja YK:n palveluksessa.

Teema(t): Buen Vivir